torstai 29. kesäkuuta 2017

Striimiä hoblaa!

Huomenna tai ehkä jo tänään oisi luvassa striimiä, kun uusi Crash Bandicoot -peli kolahtaa lähipostiin! Vui! En olekaan pitkään aikaan striimaillut ja oon ihan pärinöissä tästä.

Ensmäistä kertaa tulen striimaamaan suoraan PS4:n ohjelman kautta, koska paska kone. Vaikka tein mitä, ei tämä miun perspaska suostu "suorittamaan" Pleikkarin Remote Play-ohjelmaa. Asennus onnistuu, mutta avatessa ohjelmasta vilahtaa vain ruutu "Tarkistetaan päivityksiä", jonka jälkeen ei tapahdu mitään. Huoh mitä paskaa. FORMATOINTIIIN!

Elikkä striimin alkuun saattaa olla hankaluuksia tms. sekoilua, sillä en ole kerinnyt testaamaan tuota Pleikkarin striimiä ollenkaan. Mut eiköhän siitä hyvä tule! :)


Huutelen vielä fb-sivulla kun hetki on käsillä! Haha!


torstai 25. toukokuuta 2017

Kuulumisia, hanami & äitienpäivä


Morrr!
Paljon on taas tapahtunut... tai no; "on ja on". Olen pärissyt viimeisen kuukauden verran youtuben ihmeellisessä maailmassa katsellen kaikki Aurelio Voltairen Gothic Homemaking -videot, seurannut Linzorin elämää Japanissa, ihastellut Turmiottaren vaatekaapin sisältöä, inspiroitunut It's Black Fridayn videoista - ja tietenkään Pahanlapsen videoita unohtamatta. Joista muuten pitää mainita viimeisin: "iskän muutos gootiksi", mikä oli aivan hulvaton! Ja siis voi miten ihana Suskin iskä on *insert here: sydänsilmähymiö*. Awsh! Aivan mahti video!

Youtube-videoista vielä sen verran, että olen pitkään paininut haaveen kanssa, että alkaisin itsekin tekemään videoita. Tässä on vaan ainut huonopuoli:
Olen ihan järkyttävän paha perfektionisti.
Jos huomaan kuvatussa matskussa jotain omaa silmää ärsyttävää, niin sen muokkaamiseen kuluu ja kuluu aikaa tai sitten en laita koko pätkää videolle. Perkele.
Mulla on siis pyörimässä tuolla koneen syövereissä pari videoprokkista, muttah... Liekkö saan niitä ikinä valmiiksi. Club Infektion -video oli suht' helppo tehdä, siinä kun ei ollut mitään omia pälätyksiä yms muuta, mitä tarvitsisi pätkiä tai muokata(video löytyy edellisestä blogikirjoituksesta).

Niin ja ei nämä blogikirjoituksetkaan niin "helposti synny" haha! Nämäkin luen, luen ja luen monta kertaa läpi, ennen kuin julkaisen. Toisaalta tietenkin vaan hyvä...

Mennääs seuraavaan aiheeseen: Kirsikankukkajuhlaan.
Mentiin ensimmäistä kertaa Roihuvuoressa järjestettävään juhlaan ja kukat oli kyllä kauniita. Itse en oikein nauttinut tapahtumasta, kun siellä oli niin älyttömästi porukkaa. Jotenkin alkoi vaan ahdistamaan se tungos :(

Syötiin eväät puiden varjossa, istuskeltiin, höpöteltiin ja ihasteltiin kukkaloistoa sekä cosplay-pukuja.
Aurinkoinen sää oli plussaa, viileä tuuli ei.

Muutamat kuvat:






Miun ensimmäinen äitienpäivä ♥
Sain nukkua pitkään ja kun heräilin, sain aamupalan sänkyyn :3



 Myöhemmin mentiin Taidehallin Farang-ravintolaan syömään äitienpäivä-menu.
Oli kyllä hyvää :3





Äitienpäivänä oli kyllä hemmoteltu olo :3 Awsh.

Kyllä mammoja saa hemmotella useemminkin, kuin kerran vuodessa, hah! On se lapsen hoivaaminen, yöheräämiset yms. aika rankkaa työtä, mutta samalla niin palkitsevaa.
On tuo oma tyttö vaan niin rakas ♥ Suloinen pakkaus.

En ole täällä blogissa hänestä kertonutkaan kovin paljoa. Hänen nimensä on siis Jenny ja hän on kohta hurjat 8 kk vanha - jestas että aika juoksee! Jenny syntyi 8.10.2016 lauantai aamuna ja itse synnytys meni hyvin, ilman mitään komplikaatioita tms.

Random arkipv-kuva

 En ole Jennyn syntymän jälkeen nukkunut yhen yhtä yötä heräämättä, jotta siinämielessä miun jutut on välillä ihan ihmeellistä höpötystä - ei päätä, eikä häntää. Niinno, ihan yhtä höpelöä ne oli ennen lastakin haha!

Äitienpäivänä

Jenny on kyllä niin aurinkoinen lapsi. Aina yhtä hymyä ♥
Kuulostipas kliseiseltä; "Mun lapsi on täydellinen - ei kiukuttele koskaan"...haha! 
Ei vaitiskaan. Jokaisella on ne huonot päivät, Jennyllä niitä vaan ei ole kovin paljoa ollut. Perus väsy- ja nälkäkiukut ofc ja nyt hampaiden puhkeamiskiukut. Mietin josko tuohon sen perustyytyväiseen, iloiseen luonteeseen olisi vaikuttanut se, että olin odotusajan hyvin rento, söin ja nautin elämästä.. köhköh...ruuasta. En siis stressannut pahemmin.

Raskauden jälkeen peilikuva ei sitten ollut kovin imarteleva ja nyt painoa olen pudottanut jo n.-16 kg ! Eli kaikki raskauskilot. Nyt voisin jatkaa näiden muiden ylimääräisten kilojen pudottamista. 

Ei stressiä, hiljakseen hyvä tulee.


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Club Infektio !



 Eli Infektion pirskeisiin päätin raahata ukkoni ensmäistä kertaa!




Tuli tekastua ensmäistä kertaa videokin meiningeistä ! 
Tästä sitä kattelemaan:





Ihan superhienot decot oli! Mukava, että panostetaan myös visuaaliseen ilmeeseen.

Ja hehkutetaan nyt vielä, että tykkäsin ihan älyttömästi illasta! Oli muksaa ja tuli tutustuttua muutamaan uuteen immeiseen :) Ja taisihan tuo ukkokin tykätä.

Seuraavia partyja odotellessa ! ♥

ps. Ihastuin aika isosti Rave the Reqviem -bändiin ! Ooooo ~ -Kannattaa tutustua!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Paranormaalit kokemukset

Ajattelin listata edellisen postauksen "innoittamana" näitä selittämättömiä tapahtumia, mitä olen kokenut.



Voihan nämä jotenkin aina selittää, mutta aika hyvin sattunut tapahtumaan just sillä tietyllä hetkellä.
Sähkökatkoja, oikosulkuja yms. Ainahan noita selityksiä löytyy. Ja ihan hyvinhän nämäkin voi jotain vastaavia olla.

Aloitetaan vaikka ensimmäisestä oudosta tapahtumasta minkä muistan.

Ala-asteella jo oli puhetta "pelistä", jota ei saisi koskaan pelata ja ensimmäiset spiritismi-sessiot pidettiinkin jo viidennellä- tai kuudennella luokalla. Ainahan noissa jotain tapahtui; lasi "olevinaan" liikkui ja varjo näytti oudolta, muttei mitään sen isompaa tapahtunut. Eräänä kertana oltiin kaverin vintillä ja menin kysymään sen, mitä ei saisi ikinä kysyä: "Soita sen puhelimeen, kuka meistä kolmesta kuolee ensimmäisenä." ja minun puhelin alkoi soida. Kännykän näytöllä luki "tuntematon numero soittaa". Vastasin - Mitään ei kuulunut ja puhelu katkesi. Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä ja esitin saman kysymyksen uudelleen. Puhelimeni alkoi taas soida. Vastasin - Ei kuulunut mitään ja puhelu katkesi. Kauhistuneena kysyin vielä kolmannen kerran saman kysymyksen. En vaan voinut uskoa, mitä oli juuri tapahtunut, muttei puhelimeni enää soinut.
Muistan, että vielä yläasteellakin tuli pelleiltyä tuon laudan kanssa.

Kokoonnuttiin kerrostalon kellarissa. Tuona kertana ei tapahtunut yhtään mitään. Sattumaa tai ei; Pari-kolme viikoa tuon jälkeen, pari metriä siitä paikasta missä oltiin oltu, talon yksi asukkaista riisti hengen itseltään.

Oikeastaan näiden tapahtumien takia, en halua meidän kotiin mitään Ouija-kuosia; lautaa tai tekstiilejä. Omasta mielestä ne vaan ei ole mitään leluja, koriste-esineitä tms.
Ensimmäiset aikuisiän tapahtumat alkoi vasta n. viisi vuotta sitten.

Olin kotona mieheni kanssa, kun vahvistin alkoi itsestään veivaamaan volumea. Tuolloin ei kuunneltu musiikkia, vahvistin oli vain päällä ja sen näytöllä volumen voimakkuus vaan pyöri: suureni-pieneni-suureni-pieneni... Kaukosäädintä ei tuolloin ollut, eikä sitä ole vieläkään tullut hankittua.
Seuraavassa asunnossa/kodissa yksin ollessani, baaritiskin kosketuksesta himmenevä/kirkastuva valo alkoi yksinään vetämään tuota rallia. Silmät suurena katsoin vieressä, kun valo kirkastuu ja himmenee. Sydän satasta hakaten kävin nappaamassa päävirran pois valosta, juoksin makkariin ja pamautin oven kiinni. Haha! Saakeli, että pelkäsin.
Tuolla samaisessa kodissa tapahtui muutama muukin pikkujuttu: 
-Tämä tapahtui hetki sen jälkeen, kun ukistani aika jätti. Oli ilta ja täysin hiljaista, nukuin jo sikeästi, kun koirani Nuppu sai hepulin ja alkoi murisemaan täysiä eteiseen päin karvat pystyssä. Ukkoni siis todisti tuota. Liekkö ukki koittanut käydä kylässä.
-Tullessani kotiin eräänä iltana Nupun ja Mintun kanssa(ukkoni oli tuolloin töissä) oli tietokoneeni yksin päällä; käynnistynyt itsestään. Lisäksi kotimatkalla kesken ajon, ihan kuin pyyhkijänsulan olisi rämäyttänyt täysiä tuulilasia vasten. Se tapahtui niin äkkiä, etten kerinnyt tajuta edes, muuta kuin kovan äänen...
Seuraava koti oli ehkä rauhallisin näiltä tapahtumilta. 
Siellä ainoastaan vain tietokone virkistyi lepotilasta itsestään silloin tällöin. Nuo kerrat sattui tosin AINA öisin. Kerran oli jopa avannut windowsin sää-sovelluksen. Jännä sinänsä, tämä sama kone ei ole kertaakaan tehnyt tuota tässä uudessa/nykyisessä kodissa.
Kesämökillä olen saanut todistaa saunan valon omaa elämää. Saunan ja pukuhuoneen valot toimivat samasta katkaisimesta, mutta saunan puolen valo on sammunut jo muutamat kerrat saunoessamme.
Nykyisessä kodissamme on sattunut jo aika paljon tähän mennessä.

Ukkoni päähän tippui seinähyllyltä kirja, kun hän katseli telkkaria sohvalla. Itse pelasin yläkerrassa tuolloin wowia, kun tämä tuli äimänä kysymään "Kävit sä alakerrassa äsken? Ootko pelannu kokoajan?". Nuo kirjat asettelin vielä niin, ettei ne pääse mitenkään putoamaan hyllystä, juuri sen takia kun sohva on alapuolella.
Nuppu sai yhtenä yönä "kohtauksen"; ulisi/murisi epämääräisesti eteiseen päin, ei uskaltanut kuitenkaan mennä kuin puoleen väliin rappusia.
Eräänä aamuyönä tyttöämme syöttäessä huomasin, että olohuoneen telkkari oli päällä. Kello oli jotain yli kolmen ja olin kuitenkin sammuttanut tvn illalla ennen nukkumaan menoa.
Wc:n paperirulla oli lattialla kun avasin vessan oven. Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä, mutta kun se ei voinut mitenkään tippua ja varsinkaan siihen asentoon. Olin itse käynyt juuri pesemässä kädet ja tuolloin rulla oli nätisti telineessään. Joo- on toki mahdollista, että olen itse huitaissut sen, mutten edelleenkään ymmärrä miten se olisi voinut rullaantua niin.

Vaikka säikähdän aina näitä tilanteita ja sydän koittaa hakata ulos rinnasta, kiehtoo ne silti jollain kierolla tavalla.

Puhutaan, että lapset ja eläimet ovat kaikista herkimpiä paranormaalisuuksille. Sitä hetkeä odotellessa, kun meidän tyttö alkaa selittämään jostain irvistävästä mummelista.
Työkaveri siis kerran kertoi sukulaistytöstään, joka vanhan kesämökin ulkorakennukseen äitinsä kanssa mennessään oli osoittanut nurkkaan ja sanonut "Mummo irvistää.". Ei lapsi osannut kuitenkaan tarkentaa kysyttäessä, mitä tarkoitti.



Huh. Koita tässä näiden jälkeen saada unta.

Mitä epänormaalia sie olet päässyt todistamaan? Kerro kokemuksesi!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mörköhommia!


Meinasin, etten kirjoita tästä lainkaan, mut nyt on pakko!
Foliohatut päähän ja manaaja paikalle!

Eilen kuvapostausta väsätessä skippasin suoraan ensmäiset kuvat mitä mökillä olin ottanut; peiliselfiet ja kuvat ikkunasta. Kuvat muokkaan Picasalla ja tosiaan kaikkien muiden kuvien jälkeen menin katsomaan noita ensimmäisiä kuvia ohjelmalla.

Sanokaa nyt, että ohjelma osaa ite automaattisesti heittää tekstejä, rajata ja lämmittää sävyt!? Lisäksi tekstit on pystysuunnassa ja niistä puuttuu lopusta Raveni ?!

Alkuperäinen kuva (Tekstin vaalensin, jotta se näkyy tummaa taustaa vasten)
Muokattu (Tekstin vaalensin, jotta se näkyy tummaa taustaa vasten)
Alkuperäinen (+mun lisäämä sensurointi)
Muokattu (+mun lisäämä sensurointi)
Lisäksi nuo tekstit on jotenkin oudosti lisätty tuonne... Niitä ei voinut poistaa "kumoa" toiminnolla. Ja vannon, etten ite näitä kuvia muokannut (muuta kuin tekstin vaalennus ja naaman sensurointi).

Eihän tämä toki ensmäinen kerta ole, kun jotain luonnotonta tapahtuu, mutta ensmäinen kerta, että se tapahtuu koneella.

Voisin melkein tehä oman kirjoituksen kaikista oudoista, selittämättömistä tapahtumista mitä olen kohdannut. Ja kyllä uskon henkiin, varsinkin kaikkien näiden jälkeen on pakko olla joku tai jokin, joka välillä aiheuttaa pieniä rytmihäiriöitä ja luonnottomuuden tunnetta.