tiistai 26. elokuuta 2014

Kiusaus kiusata

Mietin usein miksi ihmiset kiusaa.

Siksikö, että kokisivat olevansa parempia kuin kiusauksen kohde?

Netti on pullollaan omaa egoaan pönkittäviä, huonon itsetunnon omaavia, jotka nauttii pienimmästäkin kiusanteosta. Ja ah-ihanuutta, kun pääse nälvimään esimerkiksi jonkun ulkonäköä anonyymisti! Kohdehan sen ottaa tietenkin henkilökohtaisesti, puhutaanhan nyt siitä, miltä hän näyttää ja mitä mieltä siitä joku oikea ihminen on. Tässä tilanteessa anonyymi vaan kihertelee nautinnosta, koska kohde ei voi millään tavalla vastata tähän loukkaukseen, koska ei tiedä kuka kommentin ilmoille heitti ja pysyy täten "turvassa". 
Ainut tapa on olla noteeraamatta tällaiseen, mutta kuinka useasti sellainen oikeasti toimii tai siihen edes pystyy? - En minä ainakaan pystyisi. 



Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien. Jouduin parhaan kaverini kiusaamaksi, kun olihan hän luokan yksi suosituimmista. Ja koska hän oli suosittu, halusin liikkua suosittujen kanssa ja halusin olla leikeissä mukana, vaikka tiesin, että jos paikalle tulee tarpeeksi porukkaa, saattaa kiusaaminen taas alkaa. Tietenkin kiusaaminen laajeni, kun yksi kiusasi - aloittivat muutkin nälvimään ja haukkumaan. Koska minua kiusattiin, aloin itsekin kiusaamaan. Mulla oli paha olo siitä, että parhain ystävä, johon typeränä lapsena sokeasti luotin, tuotti pahaa oloa minulle kavereidensa kanssa. Toisaalta tuntuu, että tuolloin kaikki kiusasi kaikkia. Varsinkin kiusaajat. Kiusaajat kiusasivat toisiaan ja välillä sivullisiakin.

Nyt kun jälkeenpäin mietin, on varmasti hän aloittanut kiusaamisen sen takia, että hän on joutunut aina kilpailemaan kaksosveljensä kanssa huomiosta. Koulussa veli oli hiljaisempi, eikä veli kuulunut luokan suosituimpiin kuten hänen siskonsa. Voihan olla, että kiusaamisen syynä on jokin muukin, vanhempien ero tai muu sellainen. Jokin aina laukaisee kiusaamisen, varsinkin ala-asteella. Lapset heijastavat käyttäytymisellään olotilaansa.

Muistaakseni nelos - viitos -luokalla oli pahimmat minun kiusaamiseni. Muistan kun äitini pakottamana jouduin vaihtamaan taidekouluryhmän toiseen, koska silloisessa ryhmässä oli kaikki minua koulussa kiusaavat tyypit. Minua tosiaan kiusattiin harrastukseni parissakin, ennen kuin tuli ryhmän vaihdos.


Kuvasta huomaa, etten ollut kovin tyytyväinen uuteen ryhmääni. Piti ottaa jokin ryhmäkuva, johon sai käyttää rekvisiittaa. Minusta se oli noloa ! Halusin takaisin vanhaan ryhmääni, mutta tajusin, ettei se ollut mahdollista. Ei mennyt kauaa kun lopetin taidekoulun, sillä uudet tyypit ei olleet yhtään niin jänniä ja hauskoja kuin vanhat ja he olivat kokonaan toisesta koulusta - en tuntenut heitä. Tässä olisi ollut mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, mutta roikuin vain kiusaajissani, olivathan he hyvinä päivinä "ystäviäni".

Minulla oli myös oma vihaajakerho luokkalaisten järjestämänä: KPVK - Kati Pulkkisen Vihaaja Kerho. Muistan kun olin kotona, kun eräs tuon kerhon jäsen soitti, että "Tule lähdetää kaupungille! Oon Seppälän edessä.". Mietin silloin hetken, et "onpa outoa...tuo tyyppi haluu mun kaa kaupungille", mutta lähdin kuitenkin. Tuon omituisuuden takia soitin puolessa välin matkaa testatakseni oliko hän todella siellä ja kerroin olevani nyt Seppälän edessä, että missä hän on ja samaan aikaan koko ryhmä alkaa nauraa täysiä puhelimeen "HAHAA VITTU SÄ OOT TYHMÄ!" ja luuri korvaan.

Yläaste kun alkoi, olin hyvin pettynyt, että jouduin eri luokalle tämän "parhaan kaverini" kanssa. Seiska luokalle tuli myös toisesta koulusta pari uutta tyyppiä, joiden kanssa aloin liikkua koulussa. En tosiaan tiedä, miten huonosti yläaste olisi mennyt jos olisin joutunut liikkumaan samojen tyyppien kanssa kuin ala-asteella. Tietenkin osa ala-asteen luokasta oli samalla luokalla kanssani seiskalla ja edelleen minulle oli helppo huudella, mutta se väheni kokoajan vuosien edetessä. Toisin kävi muutamille niille vanhoille luokkakavereille, jotka joutuivat silmätikuiksi toisilla luokilla.

Miten sitten koulukiusaamisen saisi kitkettyä pois? -Ei varmaan mitenkään, mutta niihin tulisi puuttua. Kaikki ei ole yhtä vahvoja, että jaksaisi jokapäiväistä haukkumista, tönimistä, lällättelyä. Kiusatun tulisi kertoa kiusaamisesta joko omille vanhemmilleen tai opettajalle. Tietenkin tässä vaiheessa on kielikello ja nynnerö, mutta kun ei ne haukkumiset lopu, jos niitä ei lopeta. Tietenkin yksi tehokas keino on tirpaista turpaan kiusaajaa, kun hän on tarpeeksi kauan kiusannut, eikä kehotuksesta lopeta, mutta sekin voi tuoda vaan lisää ongelmia. - Tosin monissa tapauksissa tuo on auttanut, mutta en todellakaan kehoita käyttämään väkivaltaa ensimmäisenä keinona.

Eniten mitä suosittelen kiusatulle on, että: 
a) Puhu jollekin, että sinua kiusataan 
b) Yritä vältellä näitä ihmisiä, jotka kiusaa. Vaihda harrastusryhmää. Älä yritä olla niiden ystävä; ne käyttää vain hyväksi ystävyyttäsi ja kiusaaminen jatkuu heti kun huomataan, ettei sinusta ole enää hyötyä.
c) Hanki uusia ystäviä. Luokallasi on aivan varmasti myös kivoja tyyppejä.
d) Uusi harrastus, josta todella nautit! Mikään ei ole kivempaa, kuin tehdä juuri sitä mistä aidosti tykkää. Näin ajatuksissasi on muutakin kuin kiusaaminen.
e) Tämä on ehkä vaikein, mutta: Älä masennu taikka lannistu. Muista aina, että niillä menee huonommin kuin sinulla! Sinun ei tarvitse todistella kenellekään mikä olet, kuka olet. Kiusaajien tarvitsee, ne pönkittää hetken itsetuntoaan, jonka jälkeen ne tajuaa, ettei niiden olo helpottanut yhtään. Voi voi niille ;)



Nettikiusaajat ovatkin asia ihan erikseen. Netissä on niiiiiin helppo kirjoittaa pilkkaava teksti ja painaa 'enter'. Onneksi hyvin monissa some-palveluissa on nykyisin esto-mahdollisuus, jota todellakin suosittelen jos joku tietty henkilö jatkuvasti pilkkaa tai laittaa inhottavia kommentteja. Miksi sellaisia tulisi sietää? Onneksi jokainen on oman elämänsä herra ja voi omilla valinnoillaan päättää mitä jaksaa, sietää, kuuntelee ja kenen seurassa viihtyy. Ei sen mielipuolisen luokkalaisen fb-kaveri tarvitse todellakaan olla!

Tämmöinen avautuminen kiusaamisesta.
KIUSAAMINEN ON PERRRSIIIIIISTÄ! - Älä kiusaa tai anna muiden kiusata.


7 kommenttia:

  1. Tosi hyvää pohdintaa aiheesta!

    VastaaPoista
  2. Hyvä pohdinta ja kannanotto!! Itse olen saanut kiusauksesta kärsiä koko pienen ikäni, äänestäni koska se on todella käheä ja möreä naiseksi johtuen synnynnäisestä henkitorven ahtaumasta!! On haukuttu, tönitty, jätetty ulkopuoliseksi kaikista leikeistä, valehdeltu ja sabotoitu koulutöitä... kiusaaminen kesti ala-asteen ensimmäiseltä luokalta aina ammattikoulun viimoselle luokalle asti!! Koitin asioista puhua mutta kukaan ei ottanut tosissaan.. millon vedettiin tämä "rakkaudesta se hevonenkin potkii, tai koita pärjätä" teksti kehiin.. moni kiusaaja ei tajua milaista jälkeä se jättää kiusattuun, pahimmassa tapauksessa kiusattu voi tappaa itsensä, tai kärsiä yleisesti monista mielenterveydellisistä ongelmista jopa läpi elämänsä!! Ja mielestäni nykyisin ei lapsille opeteta kiusaamisen haitoista ja millaista on ei sopiva käyttäytyminen, helpompaa on vain pestä ittensä pois koko aiheesta ja kääntää päänsä pois muualle kuin että ottaisi sen vaivan ja puuttuisi asioihin ajoissa ja opettaisi sille jälkikasvulleen todella miten pitäisi toisia kohtaan käyttäytyä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :( Aika karseeta, et amiksessakin jaksettu vielä vääntää. Onneks oot ollu lujapäinen ja jaksanu yli tommosen paskan. Hyviä pointteja sullakin! Lapsille tosiaan voitas enemmän opettaa toisen kunnioittamista, kun tuntuu, ettei nykynulikoilla ole minkäänlaisia käytöstapoja. Pienenähän kaiken oppii ja niitä oppeja kantaa loppu elämänsä.

      Poista
  3. Erittäin hyvin oot kirjoittanut. Olen miettinyt varmaan pari viikkoa, että haluaisin tehdä aiheesta postauksen. Itse olen syyllistynyt yläaste ikäisenä pieni muotoiseen henkiseen kiusaamiseen ja oon ehkä maailman eniten katunut tätä. Silloin ei tajunnut miten syvät jäljet kiusaaminen jättää. Anteeksi olen kyllä pyytänyt ja sopinut asian, mutta en voi käsittää että miten MINÄ olen syyllistynyt moiseen. Onneksi ihminen yleensä viisastuu vanhetessaan. Mutta jäljen jättää kiusaajaankin, niin entäs sitten kiusattuun. Kiusaaminen on kamalaa, niin henkinen kuin fyysinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Itsekin silloin kiusasin näitä jotka minua kiusasivat, tosin aina huonommaksi niissä jäin. Kiusasin erästä toistakin ala-asteella, joka ei ollut mitenkään osallisena minun kiusaamiseen, hänen kanssaan kyllä sovittiin myöhemmin asia ja meistä tulikin moneksi vuodeksi parhaat kaverit.

      Poista
  4. Erittäin hyvää tekstiä ja antaa paljon miettimisen aihetta. Itsekin saanut osani peruskoulu aikoina niin kiusattuna että kiusaajana, ja uskon että näin on lähes jokaisella joskus. Lapset/nuoret ei ymmärrä vielä asian vakavuutta ja mahdollisia seurauksia. Varmasti jokainen lapsi jää joskus ryhmän ulkopuolelle, joutuu pilkatuksi tai muuten ilkeän käytöksen kohteeksi. Mutta tekstisi perusteella en näkisi tätä "normaalina lasten kiusantekona" vaan se kuulostaa suunnitellulta (nähdään seppälän edessä), henkilökohtaiselta sekä erittäin julmalta kun isompi ryhmä on yhtä henkilöä vastaan (vihaajakerho). Kun tälläisen annetaan jatkua pitkään voi seuraukset olla todella vakavat.
    Tunsin sinut jotenkin ala-asteella mutta en koskaan nähnyt sinua kiusattuna ja tämä teksti tuli suurena yllätyksenä, kuinka sokea voi olla jos tällaista ei huomaa? Juuri tämäntakia on tärkeä että kiusaamisesta kerrotaan jotta siihen voitaisiin puuttua ajoissa.
    Jonkun aikaa jo blogias oon seuraillu mut tähän oli aivan pakko rohkaistua kommentoimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset ottaa kiusaamisen vahvemmin ja toiset osaa "sivuttaa" asian. Kyllähän noita aikoja välillä miettii, jotta mitähän tyyppien mielessä on liikkunut(?). Ei sillä, en itsekkään aina enkeli ollut muita kohtaan. Kyllähän tuohon minun kiusaamiseen puututtiinkin, vanhempien toimesta ja käytiin keskusteluita, mutta ei ne mihinkään johtaneet, kuin vasta ylä-asteella. Silloin luokkalaisina oli uusia tyyppejä, joiden kanssa pyörin, eikä vanhat kiusaajat enää kiusanneet.

      En osaa nyt sanoa nimimerkkisi perustella kuka olet ja miten minut olet silloin tuntenut, mutta esimerkiksi kavereiden seurassa vapaa-ajalla vietin todella hauskaa aikaa, enkä miettinytkään koulukiusaamista. Jos olet ollut noina hetkinä mukana, se voi olla osa syy, mikset ole huomannut moista :) Enkä tuosta koulukiusaamisesta paljoa tainnut muille puhuakaan.

      Kiitos paljon kommentistasi! ^_^ Rohkene vain useamminkin kommentoimaan!

      Poista

Heitäppä kommentti! Kiitos! ^-^
✪ Jos haluat viestin vastauksestani; muista laittaa ruksi 'ilmoita'-kohtaan! ✪
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.