keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Wuut



Voisihan tuo elämä hymyillä enemmänkin. Just kun pääsin hehkuttamasta, kuinka on heleppo elämä ja oon niin happy tsiki tsiki.... -.- Noup, ei menny kauaa. En tässä nyt tarkemmin ala selvittää tilannetta, muuten kuin, että parisuhde on pienessä kriisissä... Mutta päätetty on, että tästä selvitään yhdessä, meni sitten siihen aikaa vaikka kymmenen vuotta.




Ajateltiin, että hommataan molemmille kunnon fillarit, että kun on yhteistä vapaa-aikaa lähdettäis polkemaan, muttei olla löydetty vielä T:lle pyörää. Itsehän löysin saman pyörän millä ajelin teininä! Aivan mahtavaa!





Koululla hommat etenee aika hyvin. Hain sisustajaksi opiskelemaan HMAK:iin, niin alkaa olemaan hieman kiirus valmistua tuolta, että pääse jatkamaan uudessa. Niin siis sain paikan sieltä! :D Elokuussa alkaisi koulu... o_o

Tuntuu vaan, ettei voimat taas riitä. Kaikkea sekavaa meneillään; pitäis jaksaa keskittyä, pitäis jaksaa tehä, pitäis jaksaa...pitäis, pitäis, pitäis...vit.

Noh jotain positiivista; kävin tänään lenkkeilemässä kaverin kotikulmilla ja vauhtimakkarat saivat riehuu vapaana metässä :) Viimeaikoina tullut muutenkin vietettyä aikaa ulkona...saa vähän muuta ajateltavaa. Tässä muutamia kuvia; 






Mussut ensikertaa metrossa :3



Huomenna jälleen kouluun :) Ajattelin olla todella lyhkäisen päivän ja tulla aikaisiin kotio. Ottaa vappu sitten ihan iisisti. Jankkaan; mutta en vaan _jaksa_ nyt mitään ylimäärästä hihhulointia. Kotona vois vetää kännit, se ois nice.

Mutta hyvää vappua kaikille muille kuitenkin! Elkää tukehtuko munkkeihin ja juokaa simaa kohtuudella! :)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kiukkupaskaviirusflunssa


Mahtavaa. Taas kipeenä. Oon sairastellu jo pääsiäis sunnuntaista asti... tai no oikeastaan pääsiäisen jälkeisenä maanantaina huomasin tämän viiruksen hiipineen hipiälleni. Ihanata. Kuume ei nouse, mutta olo on kuin kuumeisella. Ai että! Enkä jaksa tehdä mitään, olo on ihan vetämätön -.- yh. Olen vaan maannut ja kattonut Supernaturalia, paitsi viime ti-ke oli pakko olla koululla teoriaa kuuntelemassa, jonne sain juuri ja juuri raahattua itseni ja eilen olin Tikkurilan kurssilla, jota olin odottanut neljä kuukautta.






En suinkaan katso Supernaturalia komeiden miesten takia.... eheeeeen. Kattokkaa ny?! Tai no miehen, Sam ei oikein nappaa... Liian kiltti poika ... :>






Tänään jaksoin kouluun särkylääkkeiden voimin. Ei ehkä pitäisi kuitenkaan tätäkään alkaa harrastamaan, että vedän 1g särkylääkettä naamaan jos haluan mennä jonnekin... >_< Huomennakin tahtoisin mennä kouluun, mutta saa nähdä miten jaksan.

Yhy, en ole nyt viikkoon streamannutkaan kun olen ihan pöhnässä ollut :[ Viitti näyttää idiootilta sekä pelissä, että irl :[ perC.....

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Elämän käännekohta

[Kirjoitin tämän kuume/flunssatokkurassa ja olen varmaan jo tästä aiheesta aiemminkin kirjoittanut...]

Tiiättekö sen tunteen kun ei tiiä vittuakaan mitä elämällään aikoo tehdä? 
-Mulla se suurin kysymysmerkki on ollut aina mitä aion tehdä työkseni; sellaista työtä, missä viihdyn ja olen oikeasti hyvä.



Elämän käännekohdan odottaminen on kyllä sen arvoista. Kun saa avattua silmät, tajuaa ja alkaa tiedostamaan itsensä, kykynsä ja mihin on kykenevä. Jokaisella on vain se yksi ainut hetki tällä pallolla, joten kannattaa tehdä siitä juuri sellainen, mitä itse haluaa. Elää omaa unelmaa, eikä elätellä unelmia.

Tajusin tuossa, miten raju, kasvattava muutos oli muuttaa Helsinkiin yksin. Jouduin oikeasti alkaa selviytymään itsekseni, ottaa itseäni niskasta kiinni, mennä vaikeiden vastoinkäymisten läpi, totuttautua uuteen ja kantaa vastuu itsestäni. Palkitsevaa oli huomata etten tarvinnut miestä rinnalleni, jos jotain tahdoin saavuttaa. En tietenkään ihan yksin ollut, mutta enemmän yksinäisempi olin Joensuussa.

Mietin, että missä olisin jos en olisi tarttunut tuohon tilaisuuteen ja tehnyt suurta muutosta. -En ainakaan tässä, missä nyt olen. Asuisin varmaan edelleen Joensuussa, haahuillen ja odottaen sitä jotain. Mutta toisaalta, olen aina ollut kiinnostunut kaikesta uudesta, jännittävästä ja uskaltanut tehdä pelisiirtoja.



"Ikä on vain numeroita", sanotaan, mutta iän myötä olen huomannut, että alkaa arvostamaan erilailla eri asioita. Ystävyys, perhe, työ... jokaisen niistä voi menettää, jokaisen niistä voi saada kukoistamaan. Iän myötä olen alkanut myös pitämään itsestäni, arvostaa itseään eri tavalla kuin ennen. Jep, jokainen ei minusta pidä, enkä minäkään kaikista. Mutta onko sitä pakko toiselle kertoa?



Uskon kohtaloon, että meille jokaiselle on kirjoitettu oma tarina, jota pitkin kuljetaan. Juonimuutoksia tapahtuu, roolit vaihtuu, tarinat yhtyy. Kenenkään tarina ei varmasti tule olemaan tylsä tai liian helppo kulkea, mutta kannattaa jaksaa uskoa parempaan huomiseen; koskaan kun et voi tietää mitä seuraavalle sivulle on kirjoitettu.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisloma ^-^



Vähänkö ihanata :3 LOMA! Torstaista maanantaihin, eli huomenna vasta kouluun. Ehkä paras maanantai pitkään aikaan! Haha! :D 

Perjantaina värjäsin pitkästä aikaa hiuksia ja ajattelin keksii jotain uutta. Värjäsin muuten hoitoaineella+sinisellä hiusvärillä, mutta latvoihin heitin pinkkiä! :3 Tykkään ihan sikana lopputuloksesta ja vahingossa sain joissain kohdin värin jopa liukumaan.


Tämä loma on kyllä menny joka paikassa juoksemiseen/menemiseen; perjantaina kaverille Kirkkonummelle, lauantaina kaverit meille pelaamaan Final Fantasy 7 ja wowia, sunnuntaina Karkkilaan syömään ja aaaaa nyt maanantaina saa olla vihdoin vaan kotona.






Pelailua ja streamailua. Tehtiin kaverin kanssa uudet hahmot, kun hän on viimeksi pelannut Pandariassa. Jätkät tosiaa pelaa Final Fantasya ja me tytöt wowia. Meidän pöndeilyjä voi vielä hetken katella http://www.twitch.tv/raveniii :)

Kaikenkaikkiaan ihan onnistunut lomanen ^-^ Whiiii!