lauantai 23. heinäkuuta 2016

Nightmare

https://www.flickr.com/photos/andregovia/10173067096/in/album-72157634303233249/
https://www.flickr.com/photos/andregovia/10173067096/in/album-72157634303233249/

Olen hylätyssä, ränsistyneessä talossa. Auringonsäteet valaisevat taloa likaisten ja osittain rikkoutuneiden ikkunoiden läpi. Kuljen keittiön läpi ja astun olohuoneeseen. Oikean puoleisella seinällä on massiivinen kivitakka ja sen vastapäisellä seinällä on ikkunoita sekä ovi takapihalle. Huone on muuten tyhjä, paitsi vasemmalla puolellani nurkassa on vanha, nuhjuinen nojatuoli ikkunaseinän suuntaisesti.

Menen istumaan tuohon tuoliin.
Nostan katseeni ja vastakkaisessa nurkassa, ikkunoiden edessä nään nuhjuisen akan mustassa kaavussa. Akan edessä on noin kymmenvuotias tyttö ja noin kahdenkanvuotias poika. Tytön hiukset ovat letitettyinä ja vanha, siisti mekko yllään. Pojalla on musta vanhanajan puku päällään ja lyhyet mustat hiukset kammattuna sivuille. Kaikkien kolmen kasvot ovat väsyneet ja kalpeat.

He tuijottavat minua pahaenteisesti kulmiensa alta ja oloni on levoton. 
En pääse ylös tuolista.

Takapihan ovesta hyökkää musta kissa kimppuuni koittaen kynsillään raapia minkä ehtii. Otan kissaa niskasta kiinni ja nostan sen ilmaan. Kissan rimpuillessa kädessäni, huomaan akan leijailevan läpi olohuoneen suoraan keittiön ovelle ja jäävän siihen tuijottamaan. Kaivan käsiaseen ja ammun akkaa, mutta luoti menee akan läpi. Akka alkaa nauramaan räkäistä, inhottavaa naurua.

Käännän pääni lapsiin ja tyttö on nyt edessäni, tuijottaen suurilla lasittuneilla silmillään viiltävästi. Kissa kädessäni on muuttunut tuoksi pojaksi, josta pidän niskasta kiinni edelleen. Pojan naama vääristyy, hän rimpuilee, huutaa koristen sekä kurkottaen huitoo naamaani kohti. En pääse pois. Tyttö tulee lähemmäs.

Alan huutamaan. 
Herään.