torstai 20. huhtikuuta 2017

Paranormaalit kokemukset

Ajattelin listata edellisen postauksen "innoittamana" näitä selittämättömiä tapahtumia, mitä olen kokenut.



Voihan nämä jotenkin aina selittää, mutta aika hyvin sattunut tapahtumaan just sillä tietyllä hetkellä.
Sähkökatkoja, oikosulkuja yms. Ainahan noita selityksiä löytyy. Ja ihan hyvinhän nämäkin voi jotain vastaavia olla.

Aloitetaan vaikka ensimmäisestä oudosta tapahtumasta minkä muistan.

Ala-asteella jo oli puhetta "pelistä", jota ei saisi koskaan pelata ja ensimmäiset spiritismi-sessiot pidettiinkin jo viidennellä- tai kuudennella luokalla. Ainahan noissa jotain tapahtui; lasi "olevinaan" liikkui ja varjo näytti oudolta, muttei mitään sen isompaa tapahtunut. Eräänä kertana oltiin kaverin vintillä ja menin kysymään sen, mitä ei saisi ikinä kysyä: "Soita sen puhelimeen, kuka meistä kolmesta kuolee ensimmäisenä." ja minun puhelin alkoi soida. Kännykän näytöllä luki "tuntematon numero soittaa". Vastasin - Mitään ei kuulunut ja puhelu katkesi. Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä ja esitin saman kysymyksen uudelleen. Puhelimeni alkoi taas soida. Vastasin - Ei kuulunut mitään ja puhelu katkesi. Kauhistuneena kysyin vielä kolmannen kerran saman kysymyksen. En vaan voinut uskoa, mitä oli juuri tapahtunut, muttei puhelimeni enää soinut.
Muistan, että vielä yläasteellakin tuli pelleiltyä tuon laudan kanssa.

Kokoonnuttiin kerrostalon kellarissa. Tuona kertana ei tapahtunut yhtään mitään. Sattumaa tai ei; Pari-kolme viikoa tuon jälkeen, pari metriä siitä paikasta missä oltiin oltu, talon yksi asukkaista riisti hengen itseltään.

Oikeastaan näiden tapahtumien takia, en halua meidän kotiin mitään Ouija-kuosia; lautaa tai tekstiilejä. Omasta mielestä ne vaan ei ole mitään leluja, koriste-esineitä tms.
Ensimmäiset aikuisiän tapahtumat alkoi vasta n. viisi vuotta sitten.

Olin kotona mieheni kanssa, kun vahvistin alkoi itsestään veivaamaan volumea. Tuolloin ei kuunneltu musiikkia, vahvistin oli vain päällä ja sen näytöllä volumen voimakkuus vaan pyöri: suureni-pieneni-suureni-pieneni... Kaukosäädintä ei tuolloin ollut, eikä sitä ole vieläkään tullut hankittua.
Seuraavassa asunnossa/kodissa yksin ollessani, baaritiskin kosketuksesta himmenevä/kirkastuva valo alkoi yksinään vetämään tuota rallia. Silmät suurena katsoin vieressä, kun valo kirkastuu ja himmenee. Sydän satasta hakaten kävin nappaamassa päävirran pois valosta, juoksin makkariin ja pamautin oven kiinni. Haha! Saakeli, että pelkäsin.
Tuolla samaisessa kodissa tapahtui muutama muukin pikkujuttu: 
-Tämä tapahtui hetki sen jälkeen, kun ukistani aika jätti. Oli ilta ja täysin hiljaista, nukuin jo sikeästi, kun koirani Nuppu sai hepulin ja alkoi murisemaan täysiä eteiseen päin karvat pystyssä. Ukkoni siis todisti tuota. Liekkö ukki koittanut käydä kylässä.
-Tullessani kotiin eräänä iltana Nupun ja Mintun kanssa(ukkoni oli tuolloin töissä) oli tietokoneeni yksin päällä; käynnistynyt itsestään. Lisäksi kotimatkalla kesken ajon, ihan kuin pyyhkijänsulan olisi rämäyttänyt täysiä tuulilasia vasten. Se tapahtui niin äkkiä, etten kerinnyt tajuta edes, muuta kuin kovan äänen...
Seuraava koti oli ehkä rauhallisin näiltä tapahtumilta. 
Siellä ainoastaan vain tietokone virkistyi lepotilasta itsestään silloin tällöin. Nuo kerrat sattui tosin AINA öisin. Kerran oli jopa avannut windowsin sää-sovelluksen. Jännä sinänsä, tämä sama kone ei ole kertaakaan tehnyt tuota tässä uudessa/nykyisessä kodissa.
Kesämökillä olen saanut todistaa saunan valon omaa elämää. Saunan ja pukuhuoneen valot toimivat samasta katkaisimesta, mutta saunan puolen valo on sammunut jo muutamat kerrat saunoessamme.
Nykyisessä kodissamme on sattunut jo aika paljon tähän mennessä.

Ukkoni päähän tippui seinähyllyltä kirja, kun hän katseli telkkaria sohvalla. Itse pelasin yläkerrassa tuolloin wowia, kun tämä tuli äimänä kysymään "Kävit sä alakerrassa äsken? Ootko pelannu kokoajan?". Nuo kirjat asettelin vielä niin, ettei ne pääse mitenkään putoamaan hyllystä, juuri sen takia kun sohva on alapuolella.
Nuppu sai yhtenä yönä "kohtauksen"; ulisi/murisi epämääräisesti eteiseen päin, ei uskaltanut kuitenkaan mennä kuin puoleen väliin rappusia.
Eräänä aamuyönä tyttöämme syöttäessä huomasin, että olohuoneen telkkari oli päällä. Kello oli jotain yli kolmen ja olin kuitenkin sammuttanut tvn illalla ennen nukkumaan menoa.
Wc:n paperirulla oli lattialla kun avasin vessan oven. Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä, mutta kun se ei voinut mitenkään tippua ja varsinkaan siihen asentoon. Olin itse käynyt juuri pesemässä kädet ja tuolloin rulla oli nätisti telineessään. Joo- on toki mahdollista, että olen itse huitaissut sen, mutten edelleenkään ymmärrä miten se olisi voinut rullaantua niin.

Vaikka säikähdän aina näitä tilanteita ja sydän koittaa hakata ulos rinnasta, kiehtoo ne silti jollain kierolla tavalla.

Puhutaan, että lapset ja eläimet ovat kaikista herkimpiä paranormaalisuuksille. Sitä hetkeä odotellessa, kun meidän tyttö alkaa selittämään jostain irvistävästä mummelista.
Työkaveri siis kerran kertoi sukulaistytöstään, joka vanhan kesämökin ulkorakennukseen äitinsä kanssa mennessään oli osoittanut nurkkaan ja sanonut "Mummo irvistää.". Ei lapsi osannut kuitenkaan tarkentaa kysyttäessä, mitä tarkoitti.



Huh. Koita tässä näiden jälkeen saada unta.

Mitä epänormaalia sie olet päässyt todistamaan? Kerro kokemuksesi!

4 kommenttia:

  1. Hyi helvetti! Jännä, miten jotkut tuppaa olemaan alttiita tuollaisille kokemuksille. Itse en ole kohdannut juuri mitään tuon tasoista, luojan kiitos. En kyllä mitenkään keksi mitään "luonnollista", mikä selittäisi esimerkiksi tuon puhelinjutun.
    Tuo irvistävä mummo oli vähän liikaa, oon täällä keskellä päivää ihan kananlihalla :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan! Tuntuu, että näitä alkoi tapahtumaan enemmän ukin poismenon jälkeen.

      Eilen nappasin koiran kainaloon nukkumaan mennessä, kun hiukan alko taas mielikuvitus lentämään tämän kirjoittamisen jälkeen("Onko täällä joku meidän lisäks?") :D Sotamakkara oli hyvä turva jos henget ois iskeny! Haha!

      Näitä henkimaailman juttuja olen kuullut enemmänkin tuon irvistävän mummon lisäksi, mutta halusin tähän postaukseen kerätä omia kokemuksia ja kun niistä kuulluista tarinoista ei voi olla 100% varma kun ei ole ollut itse todistamassa. Mm. kesämökillä ovet paukkunut kiinni ja pesuvadit lennelly...

      Poista
  2. Hurjaa. :) Mä haluaisin kovasti uskoa tämmösiin yliluonnollisuuksiin, mutta en vaan osaa, edes sillon kun osuu omalle kohalle. :D Kohauttelen vaan olkia ja kiroilen tommosille valojen ja elektroniikan sekoilulle.

    Noi pikkulasten näkemät hirvitykset on usein jotain varjoja, hassuja verhoryppyjä ja puiden syykuvioita, joita monikaan ei aikuisena enää osaa nähä. Me bongaillaan äiteen kanssa aina puuseinistä kaikkia elukoita, mummeleita ja hirviöitä, joita muut ei älyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi perhana :) Siulle pitää tapahtua varmaan jotain tositosi outoa, et uskot :D Mut seon yhtälailla ok olla uskomattaki :)

      Joskus ite teen tota samaa hahmojenbongailua pilvistä ^^ Kyrmyukkoja ja sen semmosia.

      Poista

Heitäppä kommentti! Kiitos! ^-^
✪ Jos haluat viestin vastauksestani; muista laittaa ruksi 'ilmoita'-kohtaan! ✪
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.